Osapoika, onnipoika ajova köröttelöyvi, männä luikerettolouve. Ajoi ensimmäiseh taloh, kysy alta ikkunaisen: - Kolo, kolo ikkunaini, onkopa talossa tässä, onko onnella sijoa? Onko onni vierahalla?
Ukko uunilta urahti, halliparta harjan alta: - Osapoika, onnipoika, Jumalan rahaini poika, ei ole talossa tässä, ei ole onnella sijoa, eikä onni vierahalla.
Osapoika, onnipoika ajova köröttelöyvi
ajoi toisehen talohon, kysy kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen: - Kolo, kolo ikkunaini, onkopa talossa tässä, onko onnella sijoa?
Akka vanha vaipan alta: - Osapoika, onnipoika, ei ole talossa tässä, ei ole onnella sijoa, eikä onni vierahalla.
Osapoika, onnipoika ajova köröttelöyvi, ajoi kolmanteh talohon, kysy kynnyksen takoa, ano alta ikkunaisen: - Kolo, kolo ikkunaini, onkopa talossa tässä, onko onnella sijoa, onko onni vierahalla?
Olipa se lapsi lattialla, imeväinen istumassa: - Kyllä on talossa tässä, onpa onnella tiloa, onpa se onni vierahamme!
Osapoika, onnipoika ajoi aitan kynnyksillä, tavaraiset aittaan taittoi, taittoi aitan kynnyksillä. Siitä jäi eloa pienellä lapsell', ta lisäksi laulajalla!