Me oltiin iloisia ja voimakkaita päivät pitempiä ja kirkkaita Hiekkapiha oli niin suuri ja julma
Tulit tammikuussa, olit uusi, erilainen ja heikko ja pieni Hankala kävellä, se vika oli jo syntyessä
En koskaan sinua auttanut pelkuri, kun en uskaltanut En koskaan sinulle hymyillyt pelkuri olin sitä kadun nyt
Helppo jättää sut ulkopuolelle kovetit itsesi naureskelulle Liian suuret vaatteesi haisivat ullakolle
Puolen vuoden päästä oli myöhäistä sinua leikkiin kysäistä Uutinen luettiin ja tyhjää tuolia itkettiin
En koskaan sinua auttanut pelkuri, kun en uskaltanut En koskaan sinulle hymyillyt pelkuri olin sitä kadun nyt
Pian susta ei enää puhuttu, olit kuollut ja kuopattu Et ollut edes muisto, vaan täysin unohdettu Ja lapset jatkaa leikkejään Seuraavaa uhria etsitään
En koskaan sinua auttanut pelkuri, kun en uskaltanut En koskaan sinulle hymyillyt En koskaan sinua auttanut pelkuri, kun en uskaltanut En koskaan sinulle hymyillyt pelkuri olin, olin ja ehkä olen