Silmät kiinni, tyhjä mieli yksin humisee Ajatukset orvot eksyneenä harhailee Missä linna menneisyyden, metsä lapsuuden? Koitan huutaa kadonneille heitä kuule en
Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi illan tullen uupuneena mukaan mennä voi Siellä lauloi satakielet, pajupillit soi Tiesin tarkan reitin,kuinka sinne päästä voi
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan Löi kaviot ilmaa laukatessaan Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas kai vielä on paikka minullekeskellä vehreyden niin vapaa on lapsi laitumellaan
Suossa ratsu makaa, yli lennä enää ei Harmaat päivät huolineen kai siivet siltä vei Käännyn, märin jaloin joudun kotiin palaamaan Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen Enää jaksa uskoa en,että unelmat jalat väsyneet yli soiden kantavat
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan Löi kaviot ilmaa laukatessaan
Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden niin vapaa on lapsi laitumellaan
Laukkaa,laukkaa,laukkaa ratsuni näytä linna, vie mut ylitse pimeän kuilun takaisin lapsuuden metsään juokse Laukkaa, laukkaa, laukkaa ratsuni lennä, hyppää rotkon ylitse Löydä jälleen tuttu polkusi tuo
Taa jäivät mansikkamaat ja ruostuneet haat kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan Löi kaviot ilmaa laukatessaan Voi kuinka kultaisen laakson löytäisin taas kai vielä on paikka minulle keskellä vehreyden niin vapaa on lapsi laitumellaan