Takana rauniot poltetun maan viimeinenkin eteeni kaatuu katso kasvoja silpoutuneita silmät sokeat kiinni painuu viattomat vakavana uskoo loppuunsa miksi surmatyö hänelle suotiin joka uskoo harhaluotiin
[kertosäe]
lampaat kyyneliinsä hukkuu sortuu sokea liha lampaat kyyneliinsä hukkuu rautaan kaatuu sokea liha
hetken liha on voimaa irstaasti ruhjotaan häpeään pirstoen raivaa railoa pahan sula lyijy sylkenään
annat kaiken kunhan saat vain kostaa et ole sen arvoinen kunniaa ei voi ostaa